Goman Brand co.

Neiti Kesäheinä & Ainutlaatuinen Elämä

Tasan neljä vuotta sitten syntyi juhannusyönä kauan toivottu tyttölapsi perheeseemme. Neiti Kesäheinä yllätti ystävät keskikesän suvessa ja teki aamu-usvaisesta hetkestä ainutlaatuisen.

Elettiin jalkapallon MM-kisahuumaa ja pienet pojat palvoivat Espanjaa – pikkusisko oli silti kesän huippujuttu. Neljä vuotta myöhemmin juhannusyönä tarina toistuu. Espanja tosin on oma lukunsa mutta ystävät toivovat perinteitä. Illan teema on ” joko lähdetään ?”

Olen saanut olla kiitollinen siitä, että minua on siunattu äärimmäisen herkällä järjestelmällä, joka palauttaa minut ruotuun heti kun yritän toimia itseäni vastaan. Uupumuksen hetket muistuttavat minua itseni kuuntelemisen tarpeesta. Kaikki raskauteni ovat tulleet yrittäjä-äitiä pysähdyttämään – jarruttamaan. Uuden elämän merkitys on ollut arvokasta ja valaisevaa.

Milloin viimeksi ajattelit, että elämä jota saat elää on ainutlaatuinen?

Tänä juhannuksena ystävien kesken kohdattiin myös surullisia uutisia –asioita joita on vaikea ymmärtää , saati hyväksyä. Tietoisuus elämän rajallisuudesta vahvistaa elämän ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden kokemusta. Jokainen uusi päivä on suuri ihme ja kiitoksen aihe. Miksi me emme osaaa arvostaa terveyttä, perhettä, työtä, toimeentuloa ennen kuin se on vaakalaudalla tai olemme lähes menettäneet sen?

Tänä Juhannuksena haluan kiittää elämän lahjasta – kaikista rakkaistani joiden kanssa saan elää arkea ja juhlaa. Tavallista , välillä puuduttavaakin arkea , väsymystä tai tylsiä rutiineja joita joskus juhlahetket kiillottavat.

Japanilaiset puhuvat wabi sabista, jolla tarkoitetaan kauneuden näkemistä keskeneräisyydessä, epätäydellisyydessä ja kuluneisuudessa. Wabi sabin mukaan juuri kolhu tai naarmu, joka perinteisesti nähtäisiin virheenä, tekeekin siitä kauniin ja ainutlaatuisen.

Suurta tunnetta keskikesän juhannusyöhön keskelle ainutlaatuista elämää – kiitos elämän väkevyydestä!

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

 

 

 

 

Mainokset
This entry was published on 23.6.2014 at 9:08 pm and is filed under Living in Villa Grankulla. Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: