Goman Brand co.

Pieni valo on aina vahvempi kuin suuri pimeä

Teksti on ote Tommy Hellstenin kirjasta
Ajan takaa ( Kirjapaja 2011)

Kynttilä

Kun pohjolan talvi on synkimmillään, voi sytyttää kynttilän. Kynttilän hento valo ja liekin leikkisä lepatus kutsuvat olemaan läsnä tässä ja nyt. Kynttilä rauhoittaa.Se rauhoittaa samalla tavoin kuin aaltojen kohina rannalla ja tuulen humina metsässä.

Kynttilä edustaa jotain sellaista, minkä olemme kadottamassa. 

Kynttilä on läsnä tässä ja nyt.

Meillä on hengenhätä päästä perille, koska aika on käynyt vähiin. Vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen, ystävillä ei ole aikaa toisilleen, lääkäreillä ei ole aikaa potilailleen, hoitajille ei ole aikaa vanhuksilleen, opettajilla ei ole aikaa oppilailleen, pankissa ei ole aikaa asiakkaalle. Minulla ei ole aikaa sinulle. En ehdi, ei ole aikaa, en jouda, en voi.
Mihin aika on kadonnut?  Miksi sitä ei enää ole?

Mikä on ajan vastakohta?  Se on ikuisuus. Ikuisuus ajattomuutta. Se on tuonpuoleisuutta, se sijaitsee tämän tuntemamme elämän tuolla puolen. Ikuisuus on jotain missä aikaa ei ole. Ikuisuus on ikuista. Kun puhumme ikuisuudesta, meiltä loppuvat sanat. Ikuisuus ylittää ymmärryksemme. Uskonnot puolestaan ovat yritystä selittää selittämätöntä. Uskonnollisien ilmaisun avulla yritämme sanoa jotain siitä, mistä ei voi sanoa mitään.

Olen itse päätynyt ajattelemaan, että ikuisuus elää myös ajassa. Se asettuu aikaan ja voimme kohdata sen siinä. Jos aika ajatellaan jatkumoksi, jonka vasemmassa ääripäässä on menneisyys ja oikealla tulevaisuus, on keskellä pieni piste, joka liikkuu tasaisesti vasemmalta oikealle. Se piste on tämä hetki tässä ja nyt.  Ja juuri tuossa pisteessä ikuisuus inkranoituu, luo itselleen hahmon. Ajattomuus on läsnä ikuisessa nyt-hetkessä. Siinä ei koskaan voi olla kiirettä, sillä siinä aikaa ei ole. Vasta kuolema vie meidät ikuisuuteen. Vai viekö? Jos ikuisuus on kurkottanut aikaa ja on läsnä tässä ja nyt, voimme elää tuonpuoleisessa jo nyt, opettelemalla olemaan läsnä tässä hetkessä.

Kun olemme läsnä, meissä on hitaus, joka mahdollistaa toisen ihmisen kohtaamisen. Silloin voimme nähdä hänet, kuulla hänet, kohdata hänet. Kun näemme ja kuulemme toinen toisemme, meillä on yhteys keskenämme. Ja sinne, missä ihmisten välillä vallitsee yhteys, tulee rakkaus. Se on mysteeri, sitä ei voi hallita, ei vaatia, ei käskeä. Rakkaus on suvereeni. Mutta ihmisten välistä yhteyttä rakkaus ei voi sivuuttaa. Sinne missä tuo yhteys vallitsee, rakkaus saapuu oitis, vääjäämättä. Se tulee ihmisten luo ikuisuudesta, sillä se on ajaton. Se on selittämätön, mutta voimme kokea sen, sillä pohjimmiltamme mekin olemme ikuisuusolentoja, ajattomia, hengellisiä  –osaamme tunnistaa ja kokea rakkauden.

Kynttilä kutsuu olemaan läsnä ikuisessa nyt-hetkessä. Kynttilä puhuu ajattomuuden, hitauden kieltä. Missä on hitaus, siellä on yhteys, ja missä on yhteys, siellä on rakkaus. Eikä ole mitään suurempaa kuin rakkaus. Ei siis ihme, että kynttilän kieltä kuunnellaan siellä, missä ihmiset etsivät ikuisuutta. Kynttilöitä sytytetään kirkkoihin, haudoille, retriitteihin. Niitä sytytetään tienvarsille ja koulujen pihoille, sinne missä kuolema on käynyt. Niitä sytytetään kodeissa aamun tunteina ja illan rauhassa.

Parempi on sytyttää kynttilä kuin kirota pimeää.

 

Mainokset
This entry was published on 22.10.2013 at 3:39 pm and is filed under Living in Villa Grankulla. Bookmark the permalink. Follow any comments here with the RSS feed for this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: